Tanssi- ja liiketerapia on musiikki- ja kuvataideterapian kaltainen luovan taideterapian muoto, jonka välineenä on liike. Se on toimintakyvyn ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi toteutettua tavoitteellista kuntouttavaa toimintaa.

Tanssiterapia sopii hoitomuodoksi psykiatriseen mielenterveystyöhön, neurologiseen kuntoutukseen sekä psyko-sosiaalisten ongelmatilanteiden hoitoon ja ehkäisemiseen.

Se on usein osa laajempaa kuntoutussuunnitelmaa ja julkisen terveydenhuollon ja sosiaalityön puitteissa tanssi- ja liiketerapeutti toimii yhteistyössä hoitotiimin ja hoitavan instituution kanssa.

Tanssi- ja liiketerapeutti voi omasta tanssi- ja liiketaustastaan ja koulutuksestaan riippuen käyttää työssään monenlaisia kehollisuuteen, luovuuteen ja tiedostamiseen liittyviä työmenetelmiä. Yleisimmin käytettyjä menetelmiä ovat ohjatut liikeimprovisaatiot, pelit ja leikit, sekä kehon hahmottamiseen, koordinaatioon ja linjaukseen liittyvät menetelmät. Lisäksi työskentely sisältää rentouttavia ja hoitavia työmenetelmiä. Liikkumisen lisäksi työskentelyssä paneudutaan tilanteiden herättämiin tunnelmiin, tuntemuksiin, kokemuksiin, muistoihin ja mielikuviin. Näiden kokemusten tarkastelu omassa mielessä ja jakaminen toisten kanssa on tärkeä osa luovaa terapeuttista kasvuprosessia.

Tanssiterapian työmenetelmät valikoituvat asiakas- ja ryhmäkohtaisesti persoonallisuuden, kehollisen ja henkisen kapasiteetin, mieltymysten ja elämäntilanteen mukaan ja asiakkaan oma aktivoituminen terapiatilanteiden sisällön luomisessa on olennainen osa terapiaprosessia. Tanssiterapiaan tullakseen ei tarvitse olla liikunnallinen tai kehollisesti taitava. Tanssiterapiasta hyötyvät usein eniten ne, joille kehollisuus ja liikkuminen eivät ole itsestään selvyyksiä tai joilla on ongelmia koordinaation, kehon hahmottamisen tai kehollisen kommunikaation alueilla.

Tanssiterapiassa tiede, luovuus, liike ja taide yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla palvelemaan ihmisen hyvinvointia.

Tanssiterapian työalueet:

1. Aistitietoisuuden ja aistihavaintojen kanssa työskentely

Tämä sisältää työskentelyä, joka herkistää aisti-informaatiolle, auttaa jäsentämään ja tiedostamaan omaa tapaa kerätä informaatiota ympäröivästä maailmasta aistien välityksellä ja pyrkii tukemaan aistijärjestelmän tasapainoista toimintaa.
Työskentelyssä suuntaudutaan näkö-, kuulo-, haju, maku, tunto- tasapaino- ja kinesteettisen aistin välittämän informaation kokemiseen ja havainnointiin. Aistityöskentely rakentaa perustan sekä liikkeelliselle, että luovalle työskentelylle.

2. Kehollisuuden hahmottaminen ja hyväksyminen

Tämä työskentely voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen:

a) Kehon biologisen ja anatomisen olemuspuolen kanssa työskenneltäessä tutkitaan oman kehon rakennetta ja toimintaa biologisista ja anatomisista lähtökohdista; tutustutaan kehon osien liikemahdollisuuksiin, kehon osien väliseen yhteistoimintaan, hengityksen liikkeeseen kehossa, kehon rytmeihin (sydän, hengitys) ja oman kehon muotoon ja rajoihin. Tämä on työskentelyä kehon 'faktojen' kanssa. Tämän työskentelyn aikana opitaan tuntemaan omaa ruumista ja sen toimintaa liikkeen kautta.

b) Kehon kuvan kanssa työskennellään silloin kun tutkitaan ihmisen käsityksiä omasta ruumiistaan ja ruumiillisuudestaan. Kehon kuva muodostuu elämänhistorian aikana ja siihen vaikuttavat yksilön omien ominaisuuksien ja elämänkokemusten lisäksi kulttuuriset tekijät. Kehon kuvaa sävyttävät tunnelataukset, arvot, normit ja asenteet.

c) kehon hahmottamisen kanssa työskenneltäessä tutkitaan ihmisen kykyä hahmottaa oman ruumiin rajoja ja liikkeen vaatimaa tilaa ja dynamiikkaa suhteessa toiminnan tarkoitukseen ja ulkomaailmaan. Kehon hahmottamisen ydin on ihmisen sisäinen aistimus siitä, mitkä ovat hänen ruumiinsa materiaaliset ulottuvuudet. Kehon hahmottaminen on senso-motorinen taito ja sitä voidaan kehittää yhdistämällä aisti-, liikerata- ja dynamiikkatyöskentelyä ja pyrkimällä vähentämään jännitystiloja kehossa.

3. Omanarvontunnon ja minäkuvan kehittäminen

Luovan terapeuttisen liiketyöskentelyn aikana ihmisellä on mahdollisuus tutkia omaa olemassaoloa liikkeen kautta, oppia uusia taitoja ja tehdä oivalluksia omiin kykyihin, taitoihin ja taipumuksiin liittyen. Luova liiketyöskentely, jossa ei ole oikeaa tai väärää toimintamallia rohkaisee omien yksilöllisten ideoiden, kokemusten ja näkemysten esiin tuomiseen ja tukee omanarvontuntoa ja positiivisen minäkuvan rakentumista. Tanssi- ja liiketerapiaryhmä tai yksilöterapia voi tarjota ympäristön korjaaville kokemuksille ja kasvualustan uudenlaiselle käsitykselle itsestä. Liike on myös vitalisoiva elementti ja liikkumisen mukanaan tuomat mielihyvän kokemukset toimivat jo sellaisenaan positiivisen minäkuvan rakentajina.

4. Kontaktin, kommunikaation ja yhteistyön kehittäminen

Sekä ryhmä-, että yksilöterapiatilanteessa työskentely kehittää liikeilmaisua, yhteistoimintataitoja, kykyä ratkaista ongelmatilanteita sekä kykyä tuoda itseään ja ajatuksiaan esille. Asiakkaiden aisti- ja kehotietoisuuden ja liikekielen kehittyessä myös kyky havaita, ymmärtää ja reagoida ympäristön ärsykkeisiin kehittyy ja tämä lisää valmiuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Liikedynamiikan monipuolistuminen ja kehittyminen antaa myös lisää sävyjä esimerkiksi tunneilmaisuun ja toisaalta osallistuminen toisten keholliseen ilmaisuun voi auttaa tunnistamaan ja jäsentämään omia tunnetiloja.

Lisätietoja tanssiterapiasta löytyy Suomen Tanssiterapiayhdistyksen sivuilta osoitteesta: www.tanssiterapia.net